Lyhyt elämänkertani

Synnyin vuonna 1987 Lohjan kunnassa, Helsingin ja Turun puolessa välissä. Asuimme vain kaksi ensimmäistä elinvuottani Lohjalla, joten sieltä minulla ei ole muistikuvia. Vuonna 1989 muutimme Paimioon, Turun lähiseudulle. Se on edelleen henkinen kotikuntani, josta olen ponnistanut maailmalle. Jos minulta kysytään mistä olen kotoisin, niin vastaus on Paimiosta. Ensimmäiset 10 vuotta asuimme Kalevan kylässä, kaukana keskustasta peltojen keskellä isossa maalaistalossa. Paimiossa vietimme kokonaisuudessaan 12 vuotta, joten siellä koin lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni.

Kalevalla oli vielä silloin pieni Kalevan kyläkoulu, jossa kävin ala-asteen. Kalevan koulu oli varmasti Suomen pienimpiä, vähimmillään meitä oli vain 25 oppilasta koko koulun 1.-6. luokilla, itselläni oli kolme luokkakaveria. Tämän takia 1.-3. luokkia opetettiin samassa luokkahuoneessa yhtä aikaa yhden opettajan toimesta. Sama 4.-6. luokille. Nyt myöhemmin opettajana työskennellessä olen ymmärtänyt kuinka haastavaa sen on täytynyt olla. Minulla meni koulussa aina hyvin, varsinkin matematiikka sujui ja panostin muutenkin opiskeluun. Tiesin jo 7-vuotiaana haluavani kouluttautua tohtoriksi asti, koska se oli korkein oppiarvo minkä voi saavuttaa. Kyläkoulumme lakkautettiin joitain vuosia meidän lähtömme jälkeen, oppilasmäärät vähenivät liian pieniksi. Kalevalla oli kuitenkin hyvä viettää lapsuus: välituntien pihaleikit, luontoa ympärillä, koululta lähtevä Lemmenpolku ja legendaarinen Kalevan kyläkauppa, josta sai karkkia. Talvella hiihdimme joskus vastatuulessa peltojen yli kouluun ja kiipeilimme puissa, joten tuli siellä karaistuakin.

Paimiossa oli vain yksi yläaste, joten muutimme Paimion keskustaan vuonna 1999. Kävin 6. luokan vielä Kalevan kyläkoululla bussimatkan päästä. Milleniumin vaihduttua aloitin yläasteen vuonna 2000. Siellä olikin kyläkouluumme verrattuna paljon enemmän oppilaita, noin 400-500. Kaveripiirini laajeni todella paljon ja todella nopeasti, aloitin tämän myötä villin varhaisnuoruuteni ja yöelämän. Tuli poltettua tupakkaa, juotua alkoholia ja varastettua kaupasta. Ei hirveän hyviä harrastuksia, mutta kotona ja koulussa meni aina hyvin. Nuorena ihminen etsii rajojaan ja hakee kokemuksia. Tupakka ja kaupasta varastelu jäi onneksi pois parin vuoden jälkeen. Yläasteikäisenä muutin myös tyylini punkkariksi ja kiertelin ympäri Suomea festareilla ja punk-keikoilla. Hyviä muistoja niiltä ajoilta, vaikka sekin vaihe elämässä jäi aika nopeasti taakse.

Paimiossa oli vain yksi lukio, joten jatko-opintojen mahdollisuuksia ei ollut paljon. Vuoden 2001 kesällä muutimmekin Turkuun, jossa avautui taas uusi maailma. Jouduin kuitenkin vaihtamaan yläastetta kesken kaiken ja 8. luokka alkoikin Turussa Kastun yläasteella, joka sekin on nykyään lakkautettu. Kotikaupungin ja yläasteen vaihtuminen tarkoittaa myös kaveripiirin katoamista. Kesken yläasteen uudessa kaupungissa oli vaikea löytää nopeasti uutta laajaa kaveripiiriä, joten aloin keskittymään kouluun enemmän. Suoritinkin 9. luokan itsenäisesti tenttien 8. luokan keväällä normaalin koulunkäynnin ohessa. Aina koulupäivän päätyttyä aloin illalla lukemaan 9. luokan oppikirjoja ja menin tentteihin kun olin mielestäni valmis. Valmistuin siis peruskoulusta vuotta aiemmin 8. luokan päätteeksi ja aloitin heti lukion 14-vuotiaana samassa rakennuksessa Kastun lukiossa.

Lukiossa aloin jo tutustumaan enemmän ihmisiin, myös ilmapiiri siellä oli paljon avoimempi. Aluksi minulla oli tarkoitus suorittaa lukiokin vain kahdessa vuodessa, mutta päätin lopulta keskittyä opiskelemaan perusasiat kunnolla ja ajan kanssa. Myöhemmin tämä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, monien käsitteiden ja teorioiden täytyy saada antaa kypsyä rauhassa. Lisäksi kaikkien 16 matematiikan kurssin käyminen arvosanalla 10 olisi ollut teknisestikin mahdotonta. YO-kirjoitukset hoidin kahdessa osassa, ensin syksyllä äidinkieli sekä englanti pois alta ja sitten keväällä itselle tärkeimmät matematiikka sekä reaali. Olin ensimmäinen vuosiluokka joiden ei tarvinnut enää kirjoittaa pakollista ruotsia, siitä en välttämättä olisi päässyt läpi. Matematiikasta ja reaalista (fysiikka/kemia) kirjoitin laudaturit. Matematiikan kokeessa tuli vain yksi virhe, mutta se maksoi täysistä pisteistä saatavan Nokian 1000 euron stipendin. Tämän virheen muistan edelleen, eli miten katkaistun pyramidin tilavuus lasketaan.

Valmistuin siis lukiosta vuonna 2005 ja aloitin 17-vuotiaana opiskelemaan Turun yliopistossa matematiikkaa. Pääsin sisälle suoravalinnalla matematiikan laudaturin avulla. Yliopiston aktiivinen opiskelijaelämä muutti ja laajensi kaveripiiriäni paljon. Olin jo aiemmin alkanut kuuntelemaan raskaampaa musiikkia ja yliopiston myötä löysin lisää samanhenkistä seuraa. Lähdin mukaan kehittämään Turun yliopiston raskaan musiikin ystävät TYRMYn toimintaa. TYRMYn kautta löytyi paljon uusia kontakteja ja nykyinen tuttavapiirini. Olin myös mukana ylioppilaskunnan toiminnassa ja järjestöaktiivina, sekä ehdolla eduskunta- ja kuntavaaleissa. Opiskelijaelämä ei kuitenkaan ikinä haitannut opiskeluani ja keskityin vahvasti oman tieteenalan perusteiden hallintaan. Tämä on myös vinkkini kaikille muillekin, hoitakaa asialliset hommat kunnolla ja ajallaan, silloin juhliminenkin tuntuu paremmalta. Asevelvollisuuskin tuli hoidettua pois alta opiskelujen aikana 2006-2007. Valmistuin lopulta matematiikan maisteriksi 2011.

Lapsuuden tavoitteeni tohtoriudesta saavutti ratkaisevan vaiheen kun vuonna 2011 valmistumisen jälkeen hain jatko-opintoihin. Sain onneksi melkein heti pysyvän rahoituksen koko neljäksi vuodeksi projektissa, joka tutki sanojen kombinatoriikkaa. Tästä kuitenkin varsinainen työ vasta alkoi. Tohtorin opintojen laajuus on 240 opintopistettä, joista itse väitöskirja on 180 ja syventävät opinnot 60. Väitöskirjaa varten tarvitsee tehdä omaa alkuperäistä tutkimusta, yleensä noin 3-5 tieteellisen vertaisarvioidun artikkelin verran. Matematiikassa tutkimuksen tekeminen on vaikeampaa kuin millään muulla alalla. Ensin täytyy keksiä ja löytää jokin täysin uusi matemaattinen tosiasia, jota kukaan muu matemaatikko ei ole ikinä aiemmin todistanut. Sen jälkeen vasta tulee itse vaikein asia, eli tämän täysin uuden matemaattisen tiedon todistaminen yksityiskohtaisella, kiistattomalla ja aukottomalla loogisella päättelyketjulla. Tätä päättelyketjua kutsutaan matemaattiseksi todistamiseksi, eikä sellaisen löytämiseen ole mitään ennalta annettua menetelmää tai kaavaa. Todistus täytyy itse keksiä tyhjästä jokaista teoreemaa varten erikseen. Matematiikassa ei voi tehdä tilastollista tutkimusta, fysikaalisia kokeita, kyselytutkimuksia, omia tulkintoja ja näkemyksiä, kontekstien ja termien pohdintaa tai vanhojen arkistojen läpikäyntiä ja analysointia. Muissa tieteissä tällaisten menetelmien lopputuloksena saa kuitenkin aina jotain tutkimustuloksia ja pääsee eteenpäin, vaikka toki merkittävien tuloksien saaminen niissäkin on vaikeaa. Matematiikassa taas ilman täydellisen yksityiskohtaisen todistuksen keksimistä sinulla ei ole mitään. Voit käyttää 10 vuotta yhden asian todistamiseen, mutta jos et onnistu sitä keksimään tai siitä puuttuu pienikin palanen, et ole päässyt mihinkään. Matematiikka on juuri näin karua ja puhdasta, mutta samalla myös äärettömän kiehtovaa ja kaunista. Harva tunne vastaa sitä, kun onnistut todistamaan uuden kiistattoman matemaattisen tosiasian ja ensimmäisenä ihmisenä tiedät täydellisellä varmuudella jotain sellaista mitä kukaan muu ei ole ikinä ennen tiennyt.

Matematiikan tutkimisen vaikeus näkyy myös siinä, että maisterin tutkinnon lopputyössä Pro Gradussa ei matematiikan alalla vaadita yhtään omaa tutkimusta. Eikä voidakaan vaatia, koska tutkiminen on niin vaikeaa. Omassakaan gradussani ei ollut mitään alkuperäistä tutkimusta ja sain arvosanaksi toiseksi parhaimman Eximian. Laudaturin saaminen olisi sitten vaatinut hieman jotain omaa. Väitöskirjaani varten luonnollisesti todistin tarpeeksi omia tuloksia, mutta helppoa se ei ollut. Käytin erään väitteen todistamiseen puoli vuotta siinä onnistumatta, joten yksi kokonainen kevät meni hukkaan. Tämä kuvastaa myös matematiikan tutkimisen riskialttiutta, täytyy tietää milloin siirtyä eteenpäin. Elämää varten sain kuitenkin hyvän oppitunnin, pitää osata valita omat taistelunsa. Myöhemmin eräs matemaatikko onnistui todistamaan tämän väitteen ja olin tyytyväinen, että se kuitenkin piti paikkansa, en vain itse löytänyt todistusta sille. Väitöskirjani löytyy kokonaisuudessaan CV:n tieteellisistä julkaisuista, mikäli joku sitä haluaa katsella. Siinä on yksi todistus, joka menee kymmenelle sivulle.

Vuonna 2014 pidin omakustanteisen välivuoden tohtorinopinnoista. Olin opiskellut ja painanut hommia niin monta vuotta, että kaipasin pientä hengähdystaukoa kaikesta. Matkustin alkuvuodesta kolmeksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin ja vaelsin siellä upeissa kansallispuistoissa ja LOTR-maisemissa. Matkustaminen avartaa ja koskemattomassa luonnossa vierailu palauttaa arvostusta ympäristöä kohtaan. Jatkoin opintojani kuitenkin jo saman vuoden syyskuussa, pieni tauko teki vain hyvää. Vuoden 2015 kesällä lähdin kiertämään autolla Norjaa kuukaudeksi, sieltäkin löytyy paljon upeita luontokohteita. Kesällä 2016 kun väitöskirjani oli esitarkastuksessa, vietin kolme kuukautta kiertäen USA:n mahtavia kansallispuistoja. Tältäkin reissulta on paljon tarinoita.

Väittelin lopulta tohtoriksi 2016 syyskuussa. Tämäkin tutkinto hoitui alle 4 vuoden tavoiteajan, kun laskee käytetyt työkuukaudet. Tohtoriksi valmistuminen ei kuitenkaan ollut itselleni ikinä mikään status-kysymys, halusin vain pätevöityä ammatillisesti korkeimmalla mahdollisella tavalla. Halusin myös lapsesta asti todistaa itselleni, että jos joku voi tohtoriksi asti väitellä, niin kyllä minäkin voin. Tutkintotodistukseni oli siis eräällä tavalla minun viimeinen matemaattinen todistukseni, itselleni. Jotkut tavoitteet vievät enemmän aikaa ja pitkäjänteisyyttä, mutta ne palkitsevat myöskin enemmän.

Varsinainen tutkijantyö ei lopulta kuitenkaan ollut oma urapolkuni. Matematiikan alalla se vaatii jatkuvaa uusien tulosten todistamista ja julkaistuja artikkeleita. Tähän tarvitaan kovaa matemaattista luovuutta. Minulla olisi saattanut olla tarvittava luovuus, mutta arvostan stressitöntä elämää kaiken muun edelle. Jätän tutkimustyön mieluummin niille, keiden luonteeseen se sopii paremmin. Koen pystyväni antamaan paljon enemmän opettajan työssä. Heti tohtorintutkinnon jälkeen suoritinkin opettajan pedagogiset opinnot lukukaudella 2016-2017 Turun yliopiston kasvatustieteellisessä. Pedagogiset opinnot ovat suuruudeltaan 60 opintopistettä ja kestävät kokonaisen vuoden, ne antavat yleisen pätevyyden melkein mihin tahansa opettajan tehtävään. Niistä jäi hyvät muistot, erityisesti tästä vuodesta jäi käteen erinomaiset tulevat opettajakollegat.

Valmistuttuani opettajaksi tein seuraavan lukuvuoden lyhyitä sijaisuuksia Turussa, koska vakituisen opettajan viran saaminen on vaikeaa työvoiman ylitarjonnan takia. Päädyin hakemaan melkein jokaista pätevyyteeni sopivaa avointa opetusalan työpaikkaa, tavoitteena tietysti vakituinen työsuhde. Halusin jäädä Turun seudulle, mutta olin myös valmis muuttamaan kauemmaskin. Pääsin useampiinkin työhaastatteluihin, mikä sekin on jo saavutus kilpailuimmissa opettajanpaikoissa. Elokuussa 2018 minut lopulta valittiin Jyväskylän Lyseon lukioon matematiikan tuntiopettajaksi. Uskalsin ottaa paikan vastaan ja muuttaa Jyväskylään, koska se oli vakituinen työsuhde. Muutto kauas kotoa olisi ollut riski vain vuoden sijaisuuden takia. Lyseon lukio on lähes tulkoon Suomen suurin lukio noin 1300 oppilaalla. Pelkästään meitä mafyke-opettajia oli jopa 17 kappaletta, joten mukavia ja avuliaita kollegoita riitti.

Uusi työ Jyväskylässä tarkoitti muuttoa pois Turun seudulta ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin henkisesti ja fyysisesti hieman hukassa Jyväskylän uusissa maisemissa, vaikka ammatillisesti meni hyvin. Olin aiemmin elämässäni keskittynyt vahvasti vain opintomenestykseen ja unohtanut muun henkisen kasvun sekä kehon fyysisen hyvinvoinnin. Aloin katsoa itseäni ja elämääni uudestaan. Vähensin viikoittaista juhlimista ja alkoholin käyttöä, aloin treenaamaan kuntosalilla, söin terveellisemmin, aloin lukemaan ja kehittämään ajatteluani sekä asetin uusia tavoitteita elämässäni. Kaikki ei tietenkään muutu hetkessä, oleellista on saada prosessi alkuun. Jotkin muutokset näkyvät enemmän ulospäin ja toiset muutokset ovat enemmän pään sisäisiä. Kehosta huolehtiminen alkoi näkyä jo suhteellisen nopeasti. Oma asenne ja mielentila on kuitenkin oleellisinta, vaikka se ei näkyisikään muille.

Työskentelin Jyväskylän Lyseon lukiossa lopulta kaksi vuotta, lukukausina 2018-2020. Sieltä jäi käteen paljon hyviä kokemuksia ja todella oleellista näkemystä opetustyöstä, ennen kaikkea opiskelijoiden kanssa kommunikoinnista. Sain vapauden suunnitella kurssini itse alusta loppuun, toimia luokanvalvojana, tutustua sähköisiin koejärjestelmiin ja korjata YO-kokeita. Lyseossa oli hyvä työskennellä ja päästä sisään lukiomaailmaan. Lähipiirini, kaikki kontaktini ja tutut maisemat olivat kuitenkin Turussa ja kaipasin takaisin sinne. Päätin siis hakea Turusta töitä, ensisijaisesti lukiosta tai korkeakoulusta. Luonteeni ei sopisi peruskouluun ja tietyllä tavalla tohtorintutkinto olisi tuntunut hyödyttömältä. Hyvän työpaikan löytäminen on kuitenkin opetusalalla vaikeaa, hakijoita on niin paljon jokaista avoinna olevaa paikkaa kohtaan. Minut valittiin lopulta elokuussa 2020 Turun ammattikorkeakoulun ICT-osaamisalueen matematiikan ja ohjelmoinnin lehtoriksi, jossa työskentelen edelleen. Työnkuva on itselleni sopivampi ja palkkakin korkeampi. Pystyn myös hyödyntämään korkeaa koulutustani ja tietotekniikan osaamista paremmin. Tämä työ tuntuu kuin suoraan minulle tehdyltä, en olisi voinut kuvitella sopivampaa paikkaa.

Työnkuvaani kuuluu tällä hetkellä pääasiassa matematiikan opetus, mutta ohjelmointi ja algoritmit ovat läsnä lähes kaikessa. En halua kuitenkaan jäädä polkemaan paikalleni, vaan aion kehittyä läpi koko elämäni ja asettaa itselleni uusia tavoitteita, olivat ne sitten ammatillisia tai henkilökohtaisia. Päätin perustaa tämän työprofiilin ohjatakseni itseäni oikeaan suuntaan ja pysyäkseni liikkeessä. Kasvattaakseni ammatillista kompetenssiani, mutta myös kasvaakseni henkisesti. Tuodakseni näkemyksiäni opettajana julkisesti esille ja inspiroidakseni muita opettajia ja opiskelijoita samaan. Kannustaakseni ihmisiä parempaan elämään ja pyrkimään siihen itsekin. Katsotaan mihin suuntaan tämä polku vie.

Henkilötiedot

Olen Jetro Vesti, turkulainen 87-syntynyt matematiikan tohtori ja opettaja. Valmistuin Turun yliopistosta matematiikan maisteriksi 2011, sivuaineina tietojenkäsittelytiede, kemia ja taloustiede. Olin vuodet 2011-2016 tohtorikoulutettavana ja väittelin matematiikan tohtoriksi 2016. Suoritin opettajan pedagogiset opinnot erillisopintoina 2016-2017 Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella. Vuodet 2018-2020 olin Jyväskylän Lyseon lukiossa matematiikan tuntiopettajana. Kesästä 2020 lähtien olen työskennellyt Turun ammattikorkeakoulun ICT-osaamisalueella matematiikan ja ohjelmoinnin lehtorina.

Koulutus

Työkokemus

Tieteelliset julkaisut

Linkki väitöskirjaani: https://www.utupub.fi/handle/10024/124890.

Julkaisuni arXiv-tietokannassa: https://arxiv.org/search/math?searchtype=author&query=Vesti%2C+J.

Luottamustoimet

Varusmiespalvelus

Niinisalon tykistöprikaati II/06
Esikuntapatteri, sääjaos
Sää-AUK, kersantti
Kenttäkelpoisuus: kiitettävä
Yleisarvostelu: kiitettävä

Kielitaidot

ATK-taidot